Keskeneräistä

Neuleprojektit kulkevat kuin elämä, keskeneräisesti.
Paljon olisi vielä tehtävää ennen huomista, kuntoutustarveselvitystä. Sana hirviö joka pitää sisällään sen että olenko minä riittävän rajoitteinen jotta kelan on mitään järkeä lähteä rahottamaan kuntoutusta, pyh.
Keskeneräisenä neuloja pysyy ikänsä vaikka väännettäisiin ja käännettäisiin kuinka.

Sillä neulomisella ja elämällä lienee yhdistävä tekijä se että aina voi, saa ja pitää oppia uutta. Koskaan ei ole valmis, ei täydellinen eikä paras.
Saa ilolla nauttia omasta ja kättensä töitten keskeneräisyydestä :).



Keskeneräiset ailit, pastorin joululahjalapasten jatkoksi. Pari mallikertaa lisäsin ja toivon että ne mahtuisivat näin miehen käteen.



Tyttären sukat. Vieläkään en ole osannut päättää onko lanka ihanan kamala, kamalan ihana vai vaan yksinkertaisen kamala.



Revontuli odottaa kylpyä, pingoitusta ja päättelyä. Kaunis se on, kuin ruska. Mies sanoi ruoste, mutta ruska se on, ihan varmasti on.

Tällaista täällä keskeneräisyyksien maailmassa. Ja mieleni minu tekevi aloittaa joku kiva tunika...

Joko se vaihtui?

Vuosikin on näppärästi alkanut ja minä tyylikkäästi myöhässä kuten aina, hyvää alkanutta vuotta kuitenkin.
Puikoilta on varissut lapasia, kämmekkäitä, pipoja ja revontulihuivikin, vaan ei ole neuloja niitä ennättänyt kuvaamaan ennen kuin tyytyväinen käyttäjä on tamineissaan livahtanut tiehensä.
Mutta parempi niin, siksihän sitä neulotaan että käyttöön päätyisivät vai mitä?

Postissa oli neulojalle herkkuja, villoja huiveihin ja hahtuvaa tumppuihin.
Neuloja näet varustautuu alkavaa kuntoutustaan varten. Mitä sitä luennoilla muuta tekisi kuin neuloisi...
Jaa mitä ne sitte kuntouttaa? Neulojasta olisi tarkoitus leipoa työelämään kelpaava paketti jossa ei elämäntoverit fibromyalgia ja ADHD olemassa olollaan onnistuisi häiritsemään. Siinäpä niille puuhaa sitten kerrakseen :).

Oli minulla yksi kuvakin...



Neulojan perheessä kun harrastetaan muutakin kuin neulomista ja joulucruising alkoi paimion ABC asemalta. Siellä osattiin palvelun aakkoset hienosti, oma veskipaperi isolle ja pienelle pyllylle :D. Luksusta !

Ravelryssä alkaa arkiprojekti-vaihto, millainenkohan kiva pari minulle valikoituu...

Kielo Ailit

Ailin lapaset Nalle Kukkaketo Kielosta ja vanhasta ruskeasta nallesta joka muuten oli reilusti tuhdimpaa kuin uusi lajitoverinsa. Nyt nämä mahtuvat käyttäjälleen, 8 vuotiaalle tytölle joka pitää vihreästä ja ruskeasta.
Hänen onnekseen edelliset olivat liian pienet ja äidin epätoivoinen yritys pukea tyttärelleen vaaleanpunaista epäonnistui surkeasti.

Miehelle syntymässä kämmekkäät, ihanaisesta langasta. Mirasol Hacho hellii neulojaa.

Hempsukat Ailit

Malli: Ailin Lapaset
Lanka: Novita Nalle

Vaihtamalla langan nalleen sai kätevästi ohjetta noudattaen aikaan lapselle sopivat lapaset. Peukun paikkaa muuttamalla näistä olisi tullut omalleni sopivat.
No ei tullut ja saan neuloa toisetkin, eri väriset Ailit :). Ja ehkä kolmannet ja neljännet ja ja ja... Jotka eivät sitten kenellekään kelpaa saavat osallistua keräykseen: Paljaat Sormet .

Tästä se lähtee

Lapaset pojalleni, hän tykkäsi kovasti. Kuten lapset usein pitävät simppeleistä perusasioista. Lämpimät ja mukavat, juuri muuta lapasten ei kuulukaan olla.
Langaksi löytyi harmaan erisävyjä, seiskaveikan jämiä.
Sellaiset "tikkurila tumput", siitä se ajatus sitten lähti... :).

Lisääkin lämmittimitä pitää paleleville käsille syntyä ja seuraavaksi järjestyksessä ovat hempeät Ailit.
Koska nämä ihan selvästi halusivat olla myöskin lapsen lapaset niin seiskaveikka vaihtui nalleen. Isäntä hieman epäili väri valintojani ja saattaapa olla että nämä lopulta kuitenkin lämmittävätkin jonkun paljon pienemmän tytön käsiä, tämä äiti kun taisi neuloa lapselleen liian pienet.
Mutta tuskin tumput siitä piittaavat ja saahan näitä lisää neulottua vai mitä?

Lapastelun pyörteisiin...

Marraskuu kun kerran on lapaskuu niin tänne änkesin mukaan:





"Three little kittens they lost their mittens, and they began to cry,
"Oh mother dear, we sadly fear that we have lost our mittens."
"What! Lost your mittens, you naughty kittens! "



Äidin onneksi talossa asuu juuri tällaisia tuhmia pentusia jotka aina käsineensä hukkaavat ja tumppuja tarvitaan aina aimo kasa.
Nyt saa marraskuu tulla ja talvi kans, puikot tanassa odotellen...

Siis mitä, tehdääks me taas pipoja?

No nyt ei päätä palele. Hyvin marinoituneet samokset alkoivat laatikosta huudella olevansa pipoja ja pakkohan noita oli uskoa. Eihän lanka voi olla väärässä, eihän?





Kolme näitä kaikkiaan tuli, mutta yksi ei mitenkään ehtinyt kuvaan asti kadotessaan jo uuden päänsä kanssa ovesta ulos. Mitään malliahan nämä eivät ole ja langan kulutuskin jäi laskematta.

Puikoilla kuitenkin on nyt tumput. Alkoi tulla sen verran turhautuneen kuuloista palautetta pipoista joita muka on enemmän kuin kukaan yhden talven aikana ehtii käyttää ettei ollut enää viisasta aloittaa uutta.
Vanhat, viime talvisetkin olisivat kuulemma aivan kelvollisia vielä...
Voisikohan johonkin lähettää anomuksen että talvi voisi olla vaikka kolme kertaa vuodessa?