Paljon olisi vielä tehtävää ennen huomista, kuntoutustarveselvitystä. Sana hirviö joka pitää sisällään sen että olenko minä riittävän rajoitteinen jotta kelan on mitään järkeä lähteä rahottamaan kuntoutusta, pyh.
Keskeneräisenä neuloja pysyy ikänsä vaikka väännettäisiin ja käännettäisiin kuinka.
Sillä neulomisella ja elämällä lienee yhdistävä tekijä se että aina voi, saa ja pitää oppia uutta. Koskaan ei ole valmis, ei täydellinen eikä paras.
Saa ilolla nauttia omasta ja kättensä töitten keskeneräisyydestä :).
Keskeneräiset ailit, pastorin joululahjalapasten jatkoksi. Pari mallikertaa lisäsin ja toivon että ne mahtuisivat näin miehen käteen.
Tyttären sukat. Vieläkään en ole osannut päättää onko lanka ihanan kamala, kamalan ihana vai vaan yksinkertaisen kamala.
Revontuli odottaa kylpyä, pingoitusta ja päättelyä. Kaunis se on, kuin ruska. Mies sanoi ruoste, mutta ruska se on, ihan varmasti on.
Tällaista täällä keskeneräisyyksien maailmassa. Ja mieleni minu tekevi aloittaa joku kiva tunika...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti