Keskeneräistä

Neuleprojektit kulkevat kuin elämä, keskeneräisesti.
Paljon olisi vielä tehtävää ennen huomista, kuntoutustarveselvitystä. Sana hirviö joka pitää sisällään sen että olenko minä riittävän rajoitteinen jotta kelan on mitään järkeä lähteä rahottamaan kuntoutusta, pyh.
Keskeneräisenä neuloja pysyy ikänsä vaikka väännettäisiin ja käännettäisiin kuinka.

Sillä neulomisella ja elämällä lienee yhdistävä tekijä se että aina voi, saa ja pitää oppia uutta. Koskaan ei ole valmis, ei täydellinen eikä paras.
Saa ilolla nauttia omasta ja kättensä töitten keskeneräisyydestä :).



Keskeneräiset ailit, pastorin joululahjalapasten jatkoksi. Pari mallikertaa lisäsin ja toivon että ne mahtuisivat näin miehen käteen.



Tyttären sukat. Vieläkään en ole osannut päättää onko lanka ihanan kamala, kamalan ihana vai vaan yksinkertaisen kamala.



Revontuli odottaa kylpyä, pingoitusta ja päättelyä. Kaunis se on, kuin ruska. Mies sanoi ruoste, mutta ruska se on, ihan varmasti on.

Tällaista täällä keskeneräisyyksien maailmassa. Ja mieleni minu tekevi aloittaa joku kiva tunika...

Twisted Mind

Neulominen on kyllä niin paljon helpompaa kuin eläminen että minä taidan siirtyä kokonaan siihen. Kun huomaat neuloneesi aivan pisin v*ttua voit purkaa ja neuloa uudelleen, mutta koitappas tehdä samoin elämällä.

Tosin sitä voi aina 8 vuotiaan tyttärensä yllyttämänä mennä ostamaan vastoin vakaita päätöksiään novitan puroa. Vihreää koska "Äiti mä haluan tästä pipon, ihan oikeasti haluan". Ja sitten todeta että tytär pipoineen on cool as cucumber, mutta novita on edelleen kakkia. Purossa vaihteleva langan paksuus on toki laskettava ominaisuudeksi, mutta olisivat nyt edes viitsineet kehrätä sen kokonaan. Pikkurillin paksuiset kohdat langassa eivät voi enää olla lankaa tai ainakaan ne eivät olleet sitä mistä maksoin.

Mutta pipo on vihreä kuin mikä:


Tämäkin valmistui ja vielä pingoittamattomana hinkui mukaan kuvaus sessioon.


Malli: Multnomah (Ravelry)
Ja se on raiskattu ticoticolla kuten jo aikaisemmin kerroin. Mutta malli oli kiva neuloa.

Ja jottei homma kävisi tylsäksi on puikoilta valmistumassa jotakin omaan päähän.
Ravelry pitää sisällään ohjeen tähänkin, paitsi että siinä kävi sillä tavalla että isäntä istui koneella enkä heti päässyt ohjetta lunttaamaan niin jatkoin 2o2n kunnes reunasta tuli käännettävä.
Ehkä tälle sopisi nimeksi paremmin twisted mind vaikka swirl hat luulikin olevansa.



Todettakoon vielä että novitan alpakka sentään neuloutuu vastaan panematta.

Elämän pienet kauniit asiat

Vaikkakaan se ei tästä tullut kovinkaan pieni, mutta minusta silti kaunis.



Mallihan on se kaikille tuttu revontuli ja lanka evillan A-8 6/2. Jotakuinkin 200g sain siihen upotettua ja pingoituksen jälkeen mokomalle tuli mittaa 170x81 cm. Ihan kelpo huivi siis jos huiveja osaa käyttää.
Minä en osaa, mutta jos osaisin...

Kesä se vaan sinnittelee vaikka ilmat jo ovatkin viilenneet, kaikki on niin vihreää ja vehreää vielä. Johan sitä saisi luonto ihmisen mieltä piristää ja näyttää ne kaikki ihanat keltaiset, punaiset, oranssit ja ruskeat. Hus pois vihreä maailma.

Hus pois muutenkin kaikki valoisa, neulojan mieli kun ei sellaista nyt siedä.

Ensimmäinen

On täällä neulottu, vaikka ja mitä ja juuri sitä ei ole tullut kuvattua.
Tämän kuitenkin kuvasin.

Revontulihuivi





Tätä neuloessa pohdin kuinka paljon elämää näihin silmukoihin mahtuu, iloja ja suruja. Paljon on tähänkin huiviin tunteita purettu ja kaikki on mahtunut.
Ja koska huiviin mahtui lähes kaikki suruni päätin lahjoittaa sen tuottamaan hiukan iloakin. Kuka sitä nyt surujaan itse kantaisi jos on olemassa vaihtoehtokin.

Jonain päivänä neulon itselleni ilo huivin.

Lacy baktuksen ja puro batikin fuusio

Kovasti se puro solisi ja lacy baktus siitä syntyi. Kokonaista kuvaa ei ilkeä edes esille laittaa, mutta tällaisen pienen vilautuksen ehkä:



Ihan nätisti se raidottuu ja 11 v poikanen totesi sen muistuttavan valtamerta. Kesä jossain kaukana siitä mieleen tulikin ja harmikseni en kuvannut sitä vasta valmistuneena. Kerran käytön jälkeen se olikin sitten ikävästi venahtanutta loppu kesää tunnelmiltaan.
Lanka itsessään oli ihan mukava neuloa, ihan kivan näköistä, mutta siihen se sitten jäikin.
Been there, done that ja enää ei kai tähän lankaan tarvitse palata :).

Puikoilla villasukat, pirate lapaset, kummatkohan ehtii ensin?

Spiderwebs

Uusi vuosi, samat vanhat kujeet vai miten se oli? No oli miten oli niin pojan spiderweb tumpulat alkavat saavuttaa sen verran korkeutta että laskeutuvat vielä tänään pesukoneeseen.



Tumpeloitten tuleva omistaja on 11 vuotias poika. Nokia on mukana kuvassa antamassa hiukan vinkkiä siitä miten suuret nämäkin ovat.

Kukahon jaksaisi tikuttaa anopin aina oikein hartiahuivia etiäpäin? Pahasti uhkaa ufoutua kaappiin... Viron villaa siihen on nyt upotettu n. 150g ja vielä olisi 50g neulottava, blaah!



Sillä välin kun anopin megatylsä huivi ufoutuu kaapissa puhuu neulova ystävä minulle baktusta. Siis enhän minä neulo baktusta, enhän? Kaikki muut tuntuvat neulovan baktuksen tai kaksi... Neuloisinko minäkin muka hammaspeikko huivin?
Ehkä neulon, ehkä en.. Löytyyköhän kaapista edes sopivaa lankaa vai saako siitä tekosyyn painella ostamaan lisää, ihan vaan baktuksellisen?