Siis mitä, tehdääks me taas pipoja?

No nyt ei päätä palele. Hyvin marinoituneet samokset alkoivat laatikosta huudella olevansa pipoja ja pakkohan noita oli uskoa. Eihän lanka voi olla väärässä, eihän?





Kolme näitä kaikkiaan tuli, mutta yksi ei mitenkään ehtinyt kuvaan asti kadotessaan jo uuden päänsä kanssa ovesta ulos. Mitään malliahan nämä eivät ole ja langan kulutuskin jäi laskematta.

Puikoilla kuitenkin on nyt tumput. Alkoi tulla sen verran turhautuneen kuuloista palautetta pipoista joita muka on enemmän kuin kukaan yhden talven aikana ehtii käyttää ettei ollut enää viisasta aloittaa uutta.
Vanhat, viime talvisetkin olisivat kuulemma aivan kelvollisia vielä...
Voisikohan johonkin lähettää anomuksen että talvi voisi olla vaikka kolme kertaa vuodessa?

Pipoja siellä, pipoja täällä

Ihan varmasti tämä olisi halunnut olla harmaa pipo, mutta kun ei ole.
On vaalea beige vaikka kuvissa valehtelis mitä!



Ja juu, piti tulla Swirl Hat , mutta ei tullut. Halusin siihen taitettavan reunan, mutta sitten en halunnutkaan. Mutta en halunnut purkaakaan, enkä varsinkaan ihan perus simppeliä ribbineulepipoa joten se on puoliksi juuri sitä itseään ja melkein swirl hat ja kaipa se tosiaan on se twisted mind joka tällaista aikaan saa...

Kätevästi neuloutuu laatikoihin juurtuneet ja unohtuneet langat puh pah pelistä pois.
Tämä "halusin olla harmaa" beige oli novitan alpakkaa ja yllätyksekseni tämä kerä osoittautui ihan kelvolliseksi lankaseksi.
Kuin myös kivasti pipoiksi neuloutuu ne samokset joista piti tulla huppari, sitten joskus kun... , mutta ei koskaan tullut.
Päättelykeijua odotellessa ja kadonnutta parsinneulaa etsiessä vierähtää varmaan tovi ennen kuin ne päihin päätyy.

Twisted Mind

Neulominen on kyllä niin paljon helpompaa kuin eläminen että minä taidan siirtyä kokonaan siihen. Kun huomaat neuloneesi aivan pisin v*ttua voit purkaa ja neuloa uudelleen, mutta koitappas tehdä samoin elämällä.

Tosin sitä voi aina 8 vuotiaan tyttärensä yllyttämänä mennä ostamaan vastoin vakaita päätöksiään novitan puroa. Vihreää koska "Äiti mä haluan tästä pipon, ihan oikeasti haluan". Ja sitten todeta että tytär pipoineen on cool as cucumber, mutta novita on edelleen kakkia. Purossa vaihteleva langan paksuus on toki laskettava ominaisuudeksi, mutta olisivat nyt edes viitsineet kehrätä sen kokonaan. Pikkurillin paksuiset kohdat langassa eivät voi enää olla lankaa tai ainakaan ne eivät olleet sitä mistä maksoin.

Mutta pipo on vihreä kuin mikä:


Tämäkin valmistui ja vielä pingoittamattomana hinkui mukaan kuvaus sessioon.


Malli: Multnomah (Ravelry)
Ja se on raiskattu ticoticolla kuten jo aikaisemmin kerroin. Mutta malli oli kiva neuloa.

Ja jottei homma kävisi tylsäksi on puikoilta valmistumassa jotakin omaan päähän.
Ravelry pitää sisällään ohjeen tähänkin, paitsi että siinä kävi sillä tavalla että isäntä istui koneella enkä heti päässyt ohjetta lunttaamaan niin jatkoin 2o2n kunnes reunasta tuli käännettävä.
Ehkä tälle sopisi nimeksi paremmin twisted mind vaikka swirl hat luulikin olevansa.



Todettakoon vielä että novitan alpakka sentään neuloutuu vastaan panematta.

Elämän pienet kauniit asiat

Vaikkakaan se ei tästä tullut kovinkaan pieni, mutta minusta silti kaunis.



Mallihan on se kaikille tuttu revontuli ja lanka evillan A-8 6/2. Jotakuinkin 200g sain siihen upotettua ja pingoituksen jälkeen mokomalle tuli mittaa 170x81 cm. Ihan kelpo huivi siis jos huiveja osaa käyttää.
Minä en osaa, mutta jos osaisin...

Kesä se vaan sinnittelee vaikka ilmat jo ovatkin viilenneet, kaikki on niin vihreää ja vehreää vielä. Johan sitä saisi luonto ihmisen mieltä piristää ja näyttää ne kaikki ihanat keltaiset, punaiset, oranssit ja ruskeat. Hus pois vihreä maailma.

Hus pois muutenkin kaikki valoisa, neulojan mieli kun ei sellaista nyt siedä.

Ahdistus huivistus

Kesä oli ja meni... Onneksi meni. Ei ole ihmiselle soveltuva ilmasto sellainen jossa lanka huopuu käteen kun sitä yrittää neuloa.
Joten kesä meni, syksy tekee tuloaan ja toi mukanaan vanhan ystäväni fibromyalgian.
Tervetuloa vaan kaveri, ehdinkin jo kesällä kaivata.

Mutta onni onnettomuudessa, taas neulotaan. Huiveja, minä neulon ahdistuksiini huiveja. Pienempiin töihin ei ehkä murheet yhtä huolella hukkuisi. Se tuo mukanaan uuden murheen... Riittääkö laatikossa lankaa hukuttamaan kaikki ihmisen murheet huiveihin vaiko pitääkö sitä ostaa lisää?? Ostaisi ja ostaisi jos olisi millä ostaisi, ei ole.

Revontuli odottaa kylpyyn pääsyä, laatikosta löytyneestä novitan tico ticosta yrittää muodostua Multnomah .
Hyvällä ohjeella voi huonostakin langasta saada aikaan jotakin kelvollista.
Missäköhän olisi ne hyvän elämän ohjeet joilla hieman kehnommistakin rakennusmateriaaleista voisi syntyä ihan kelvollinen elämä?

Ystävä kehoitti kirjoittamaan, mitä? Mistä kirjoittaa ihminen josta on ajan saatossa tullut puolisonsa jatke? Kirjoitanko siitä mitä en halua, se kun lienee asia joka on kristallin kirkas. Ei, en minä siitä kirjoita. Kaikki on jo liian monta kertaa sanottu. Liian monta kertaa luvattu ja liian monta kertaa unohdettu.

Minä neulon huiveja. Mitä sitten tapahtuu kun lanka loppuu...?