Kielo Ailit

Ailin lapaset Nalle Kukkaketo Kielosta ja vanhasta ruskeasta nallesta joka muuten oli reilusti tuhdimpaa kuin uusi lajitoverinsa. Nyt nämä mahtuvat käyttäjälleen, 8 vuotiaalle tytölle joka pitää vihreästä ja ruskeasta.
Hänen onnekseen edelliset olivat liian pienet ja äidin epätoivoinen yritys pukea tyttärelleen vaaleanpunaista epäonnistui surkeasti.

Miehelle syntymässä kämmekkäät, ihanaisesta langasta. Mirasol Hacho hellii neulojaa.

Hempsukat Ailit

Malli: Ailin Lapaset
Lanka: Novita Nalle

Vaihtamalla langan nalleen sai kätevästi ohjetta noudattaen aikaan lapselle sopivat lapaset. Peukun paikkaa muuttamalla näistä olisi tullut omalleni sopivat.
No ei tullut ja saan neuloa toisetkin, eri väriset Ailit :). Ja ehkä kolmannet ja neljännet ja ja ja... Jotka eivät sitten kenellekään kelpaa saavat osallistua keräykseen: Paljaat Sormet .

Tästä se lähtee

Lapaset pojalleni, hän tykkäsi kovasti. Kuten lapset usein pitävät simppeleistä perusasioista. Lämpimät ja mukavat, juuri muuta lapasten ei kuulukaan olla.
Langaksi löytyi harmaan erisävyjä, seiskaveikan jämiä.
Sellaiset "tikkurila tumput", siitä se ajatus sitten lähti... :).

Lisääkin lämmittimitä pitää paleleville käsille syntyä ja seuraavaksi järjestyksessä ovat hempeät Ailit.
Koska nämä ihan selvästi halusivat olla myöskin lapsen lapaset niin seiskaveikka vaihtui nalleen. Isäntä hieman epäili väri valintojani ja saattaapa olla että nämä lopulta kuitenkin lämmittävätkin jonkun paljon pienemmän tytön käsiä, tämä äiti kun taisi neuloa lapselleen liian pienet.
Mutta tuskin tumput siitä piittaavat ja saahan näitä lisää neulottua vai mitä?

Lapastelun pyörteisiin...

Marraskuu kun kerran on lapaskuu niin tänne änkesin mukaan:





"Three little kittens they lost their mittens, and they began to cry,
"Oh mother dear, we sadly fear that we have lost our mittens."
"What! Lost your mittens, you naughty kittens! "



Äidin onneksi talossa asuu juuri tällaisia tuhmia pentusia jotka aina käsineensä hukkaavat ja tumppuja tarvitaan aina aimo kasa.
Nyt saa marraskuu tulla ja talvi kans, puikot tanassa odotellen...

Siis mitä, tehdääks me taas pipoja?

No nyt ei päätä palele. Hyvin marinoituneet samokset alkoivat laatikosta huudella olevansa pipoja ja pakkohan noita oli uskoa. Eihän lanka voi olla väärässä, eihän?





Kolme näitä kaikkiaan tuli, mutta yksi ei mitenkään ehtinyt kuvaan asti kadotessaan jo uuden päänsä kanssa ovesta ulos. Mitään malliahan nämä eivät ole ja langan kulutuskin jäi laskematta.

Puikoilla kuitenkin on nyt tumput. Alkoi tulla sen verran turhautuneen kuuloista palautetta pipoista joita muka on enemmän kuin kukaan yhden talven aikana ehtii käyttää ettei ollut enää viisasta aloittaa uutta.
Vanhat, viime talvisetkin olisivat kuulemma aivan kelvollisia vielä...
Voisikohan johonkin lähettää anomuksen että talvi voisi olla vaikka kolme kertaa vuodessa?

Pipoja siellä, pipoja täällä

Ihan varmasti tämä olisi halunnut olla harmaa pipo, mutta kun ei ole.
On vaalea beige vaikka kuvissa valehtelis mitä!



Ja juu, piti tulla Swirl Hat , mutta ei tullut. Halusin siihen taitettavan reunan, mutta sitten en halunnutkaan. Mutta en halunnut purkaakaan, enkä varsinkaan ihan perus simppeliä ribbineulepipoa joten se on puoliksi juuri sitä itseään ja melkein swirl hat ja kaipa se tosiaan on se twisted mind joka tällaista aikaan saa...

Kätevästi neuloutuu laatikoihin juurtuneet ja unohtuneet langat puh pah pelistä pois.
Tämä "halusin olla harmaa" beige oli novitan alpakkaa ja yllätyksekseni tämä kerä osoittautui ihan kelvolliseksi lankaseksi.
Kuin myös kivasti pipoiksi neuloutuu ne samokset joista piti tulla huppari, sitten joskus kun... , mutta ei koskaan tullut.
Päättelykeijua odotellessa ja kadonnutta parsinneulaa etsiessä vierähtää varmaan tovi ennen kuin ne päihin päätyy.

Twisted Mind

Neulominen on kyllä niin paljon helpompaa kuin eläminen että minä taidan siirtyä kokonaan siihen. Kun huomaat neuloneesi aivan pisin v*ttua voit purkaa ja neuloa uudelleen, mutta koitappas tehdä samoin elämällä.

Tosin sitä voi aina 8 vuotiaan tyttärensä yllyttämänä mennä ostamaan vastoin vakaita päätöksiään novitan puroa. Vihreää koska "Äiti mä haluan tästä pipon, ihan oikeasti haluan". Ja sitten todeta että tytär pipoineen on cool as cucumber, mutta novita on edelleen kakkia. Purossa vaihteleva langan paksuus on toki laskettava ominaisuudeksi, mutta olisivat nyt edes viitsineet kehrätä sen kokonaan. Pikkurillin paksuiset kohdat langassa eivät voi enää olla lankaa tai ainakaan ne eivät olleet sitä mistä maksoin.

Mutta pipo on vihreä kuin mikä:


Tämäkin valmistui ja vielä pingoittamattomana hinkui mukaan kuvaus sessioon.


Malli: Multnomah (Ravelry)
Ja se on raiskattu ticoticolla kuten jo aikaisemmin kerroin. Mutta malli oli kiva neuloa.

Ja jottei homma kävisi tylsäksi on puikoilta valmistumassa jotakin omaan päähän.
Ravelry pitää sisällään ohjeen tähänkin, paitsi että siinä kävi sillä tavalla että isäntä istui koneella enkä heti päässyt ohjetta lunttaamaan niin jatkoin 2o2n kunnes reunasta tuli käännettävä.
Ehkä tälle sopisi nimeksi paremmin twisted mind vaikka swirl hat luulikin olevansa.



Todettakoon vielä että novitan alpakka sentään neuloutuu vastaan panematta.

Elämän pienet kauniit asiat

Vaikkakaan se ei tästä tullut kovinkaan pieni, mutta minusta silti kaunis.



Mallihan on se kaikille tuttu revontuli ja lanka evillan A-8 6/2. Jotakuinkin 200g sain siihen upotettua ja pingoituksen jälkeen mokomalle tuli mittaa 170x81 cm. Ihan kelpo huivi siis jos huiveja osaa käyttää.
Minä en osaa, mutta jos osaisin...

Kesä se vaan sinnittelee vaikka ilmat jo ovatkin viilenneet, kaikki on niin vihreää ja vehreää vielä. Johan sitä saisi luonto ihmisen mieltä piristää ja näyttää ne kaikki ihanat keltaiset, punaiset, oranssit ja ruskeat. Hus pois vihreä maailma.

Hus pois muutenkin kaikki valoisa, neulojan mieli kun ei sellaista nyt siedä.

Ahdistus huivistus

Kesä oli ja meni... Onneksi meni. Ei ole ihmiselle soveltuva ilmasto sellainen jossa lanka huopuu käteen kun sitä yrittää neuloa.
Joten kesä meni, syksy tekee tuloaan ja toi mukanaan vanhan ystäväni fibromyalgian.
Tervetuloa vaan kaveri, ehdinkin jo kesällä kaivata.

Mutta onni onnettomuudessa, taas neulotaan. Huiveja, minä neulon ahdistuksiini huiveja. Pienempiin töihin ei ehkä murheet yhtä huolella hukkuisi. Se tuo mukanaan uuden murheen... Riittääkö laatikossa lankaa hukuttamaan kaikki ihmisen murheet huiveihin vaiko pitääkö sitä ostaa lisää?? Ostaisi ja ostaisi jos olisi millä ostaisi, ei ole.

Revontuli odottaa kylpyyn pääsyä, laatikosta löytyneestä novitan tico ticosta yrittää muodostua Multnomah .
Hyvällä ohjeella voi huonostakin langasta saada aikaan jotakin kelvollista.
Missäköhän olisi ne hyvän elämän ohjeet joilla hieman kehnommistakin rakennusmateriaaleista voisi syntyä ihan kelvollinen elämä?

Ystävä kehoitti kirjoittamaan, mitä? Mistä kirjoittaa ihminen josta on ajan saatossa tullut puolisonsa jatke? Kirjoitanko siitä mitä en halua, se kun lienee asia joka on kristallin kirkas. Ei, en minä siitä kirjoita. Kaikki on jo liian monta kertaa sanottu. Liian monta kertaa luvattu ja liian monta kertaa unohdettu.

Minä neulon huiveja. Mitä sitten tapahtuu kun lanka loppuu...?

Hemmottelua

Osallistuin Ravelryssä hemmottelu vaihtoon ja tällaisia ihanuuksia saapui tänään:



Muumilusikka on wau, tämä tykkää muumi astioista :D. Tekisi melkein mieleni kärventyä paahteessa ja hakea kaupasta jäätelöä johon lusikkansa upottaa, nam :).
Paitsi että sain myös namia suklaatia... hmm... Ehkä vanilja jätskin kanssa kimpassa?

Mukana oli myös sukkaohje ja kertomus siitä että ohje vihjailee siitä mitä ihanaa tuleman pitää. Se ihanuus jumittaa jossain päin maailmaa tuhkaruuhkassa, mutta hyvää kannattaa odottaa, eikö :) ??

Tuhannesti mysteeri parilleni kiitoksia !!!

Ensimmäinen

On täällä neulottu, vaikka ja mitä ja juuri sitä ei ole tullut kuvattua.
Tämän kuitenkin kuvasin.

Revontulihuivi





Tätä neuloessa pohdin kuinka paljon elämää näihin silmukoihin mahtuu, iloja ja suruja. Paljon on tähänkin huiviin tunteita purettu ja kaikki on mahtunut.
Ja koska huiviin mahtui lähes kaikki suruni päätin lahjoittaa sen tuottamaan hiukan iloakin. Kuka sitä nyt surujaan itse kantaisi jos on olemassa vaihtoehtokin.

Jonain päivänä neulon itselleni ilo huivin.

Lacy baktuksen ja puro batikin fuusio

Kovasti se puro solisi ja lacy baktus siitä syntyi. Kokonaista kuvaa ei ilkeä edes esille laittaa, mutta tällaisen pienen vilautuksen ehkä:



Ihan nätisti se raidottuu ja 11 v poikanen totesi sen muistuttavan valtamerta. Kesä jossain kaukana siitä mieleen tulikin ja harmikseni en kuvannut sitä vasta valmistuneena. Kerran käytön jälkeen se olikin sitten ikävästi venahtanutta loppu kesää tunnelmiltaan.
Lanka itsessään oli ihan mukava neuloa, ihan kivan näköistä, mutta siihen se sitten jäikin.
Been there, done that ja enää ei kai tähän lankaan tarvitse palata :).

Puikoilla villasukat, pirate lapaset, kummatkohan ehtii ensin?

Puro solisi batiikkina

Kauppaan oli ilmestynyt novitan uutuus langat ja epätoivoinen yritykseni hukata novitaa karahti kiville, mutta ihan vähän vain.



Sininen puro Batik voitti lilan täpärästi ja nalle kukkaketo, kielo oli vaan.. No, näettehän itse, kuin kesäinen henkäys-

Ihanaiset sävyt hurmasivat ja nämä tahtoivat matkaan eniten, sinne jäi vielä vaikka kuinka monta suorastaan viettelevää sävyä. Mutta testataan nyut ensin voiko näistä tehdä mitään kestävää...

Spiderwebsitkin tulivat koneesta ja ovatten kovasti haasteelliset kuvata iltasella. Tässä nyt jonkinlaista näkemystä.



Lankainventaario näytti lukua 11,5 kiloa avaamattomia, vyötteellisiä keriä. Muitahan ei kuulu laskea?? Ei paha vielä ollenkaan...

Hiljaa puro solisee...

Epätoivoinen yritys hukata novitaa varastoista:



Malli: Oma, ihan vaan pipo
Lanka: Novita Puro, tundra

Ei sillä, kyllähän novitaakin neuloo. Puro tosin on ollut pieni pettymys, samoin nalle four seasons. Nyppyyntyvää, venahtavaa yök lankaa, pöh!

Langat muuttavat tänään. Kovin kauniisti ovatkin asustelleet olohuoneen lasivitriinien hyllyillä tähän asti, mutta muutto muovilaatikoihin on edessä neulojan kokiessa täysi mittaisen hysterian: Mitä Jos koit löytävät lankakätköni?

Jotain pitäisi saada myös puikoille, mitä tehdä kun ei tiedä mitä tehdä?

Mä mitään baktuksia neulo...

Vuosi on lähtenyt vähän nihkeästi käyntiin.



Malli: Strikkelisen Baktus
Lanka: Novita papagena hiukan vajaa 2 kerää

Eli on täällä jotain neulottukin. Tosin tuo baktus jota en luvannut neuloa oli vain sopiva kokeilu ja teki tietä lacy baktuksen tulemiselle... Voi huokaus!
Huivista tuli kuitenkin juuri sopiva kaulanlämmitin, olisi se voinut suurempikin olla.



Paha äitipuoli neuloi tytölle sukat, perusrehelliset villasukat 7 veikasta. Jättiraitaa eli raidoituksen verran mentiin siitä mistä aita oli matalin.

Lankaa ei ole ostettu ellei huuto.netin huutoa lasketa ja eihän sitä lasketa, kai?

Spiderwebs

Uusi vuosi, samat vanhat kujeet vai miten se oli? No oli miten oli niin pojan spiderweb tumpulat alkavat saavuttaa sen verran korkeutta että laskeutuvat vielä tänään pesukoneeseen.



Tumpeloitten tuleva omistaja on 11 vuotias poika. Nokia on mukana kuvassa antamassa hiukan vinkkiä siitä miten suuret nämäkin ovat.

Kukahon jaksaisi tikuttaa anopin aina oikein hartiahuivia etiäpäin? Pahasti uhkaa ufoutua kaappiin... Viron villaa siihen on nyt upotettu n. 150g ja vielä olisi 50g neulottava, blaah!



Sillä välin kun anopin megatylsä huivi ufoutuu kaapissa puhuu neulova ystävä minulle baktusta. Siis enhän minä neulo baktusta, enhän? Kaikki muut tuntuvat neulovan baktuksen tai kaksi... Neuloisinko minäkin muka hammaspeikko huivin?
Ehkä neulon, ehkä en.. Löytyyköhän kaapista edes sopivaa lankaa vai saako siitä tekosyyn painella ostamaan lisää, ihan vaan baktuksellisen?